Fairness & Friendsin ensimmäisessä blogikirjoituksessa nostin esille, että mielestäni yksi keskeisiä seikkoja tulevassa palkka-avoimuusdirektiivissä on vastuunkannon muutos. ”The burden of proof” on direktiivin myötä entistä vahvemmin työnantajalla, ei työntekijällä. Tästä konkreettisena esimerkkinä palkka-avoimuusdirektiivin myötä palkkahaarukat tulee esittää työpaikkailmoituksissa tai viimeistään siinä kohtaa, kun kandidaatti on tulossa haastatteluun.
Kuten tiedämme ja kuten edellisessä blogikirjoituksessa pohdin; Suomessa on ollut hyvin yleisenä tapana jättää työpaikkailmoituksessa palkka kertomatta ja vastuu oikeanlaisen palkan pyytämisestä on kärjistettynä ollut työtä hakevalla henkilöllä. (Lue edellinen blogi tästä) Nyt tosiaan kuitenkin muutoksen aallot lyövät ja palkkahaarukka todella tulee kertoa.
Käytännössä palkkahaarukoiden tuominen työpaikkailmoituksiin vaatii taustalle selkeästi rakennetun palkkausjärjestelmän, jota myös sovelletaan organisaatiossa siten, että erilaisten työtehtävien väliset palkkaerot ovat selitettävissä kestävillä, yhdenmukaisilla ja oikeudenmukaisilla perusteilla. Kun pohjatyöt ovat kunnossa, ei myöskään palkkahaarukoiden esittämisessä pitäisi olla mitään kovin tuskallista. Mikäli säännöt ovat samat kaikille, ne tunnetaan ainakin kohtuullisen hyvin ja niiden yhdenmukaiseen soveltamiseen luotetaan, ei pelisääntöjen mukaisesti laadittu palkkahaarukka työpaikkailmoituksessa aiheuta kriisitilannetta organisaatiossa.
Sen sijaan puhtaasti sopimuspalkkoihin, eikä palkkausjärjestelmään, perustuvassa kulttuurissa tilanne voi olla vaikeampi. Mikäli palkan määrä vaihtelee samankaltaisissa tehtävissä riippuen yksittäisen henkilön neuvottelutaidoista työnhakutilanteessa ja myöhemmin palkankorotuskierroksilla, on selvää, että palkkahaarukoiden esiintuominen työpaikkailmoituksissa onkin monimutkaisempi ongelma. Mistä silloin haetaan ”oikeutus” työpaikkailmoituksessa esitettävälle palkkahaarukalle?
Mikäli organisaatiolta puuttuvat avoimuutta tukevat palkkarakenteet ja yhtenäinen linja palkankorotuksiin, on täysin mahdollista, että palkkahaarukan ilmoittaminen julkisesti työpaikkailmoituksessa herättää kriittistä keskustelua organisaatiossa siitä, miten ja millä tavoin henkilöiden palkat oikeastaan määrittyvätkään ja ovatko nämä määrittelytavat ylipäätään oikeudenmukaisia ja tasapuolisia.
Näin ollen ymmärrän hyvin, että julkisessa keskustelussa on näkynyt välillä hyvinkin huolestuneita kannanottoja palkkahaarukoiden ilmoittamiseen työpaikkailmoituksessa. Syitä huolelle toki on monia muitakin kuin edellä esitetty, mutta iso osa palkkahaarukoiden esittämiseen liittyvistä huolista on taklattavissa lisäämällä luottamusta organisaation sisälle rakentamalla palkkaukseen periaatteet ja pelisäännöt, joita systemaattisesti noudatetaan ja jotka koskevat kaikkia, niin nykyisiä kuin tuleviakin työntekijöitä.
